9. John Wick 4: Chapter 4

Hienolle tarinalle ja leffasarjalle arvoisensa loppu. Huhhuh. Vauhtia ja hienoja hetkiä riitti. Yllätyksiä ja tunnetta. Vaikka nämä onkin toimintaleffoja -- ja hienoja sellaisia -- niin näissä on hyvin paljon muutakin.

Keanusta kyllä huomaa, että ukolla alkaa olla jo ikää ja rooli rankka. Köpötteli välillä mähinän jälkeen sen näköisenä, että kävi kipeää ja nivelet oli hellinä. En ihmettele.

8. John Wick: Chapter 3 - Parabellum

Tämä leffasarja onnistuu kyllä vain parantamaan juoksuaan osa osalta. Tinkimätöntä toimintaa, syvällisiäkin teemoja ja hienoja lokaatioita.

Hengästyttävää kaahausta alusta loppuun, mutta vaikka on paljon ahdettuna yhteen pakettiin, niin jaksaa olla koherentti.

Tässä osassa on myös iso kasa uusia hyvin kirjoitettuja hahmoja. Mutta Joni on yhä Joni.

7. John Wick: Chapter 2

Onhan nää ihan älyttömiä elokuvia. Taso ei laske missään vaiheessa. Tällaista modernin toiminnan pitääkin olla. Ei kompromisseja, rautaisen kässärin kautta kohti täydellisyyttä.

Keanu on tässäkin hyvä. Se on kyllä jännä miten noin ilmeetön mies voi olla noin hyvä näyttelijä.

Kolmosta putkeen!

6. John Wick

Onhan tää aivan huikea teos. Ei herkuttele hurmeella, vaan toiminta on suoraviivaista ja taidokkaasti koreografioitua. Hyvin viihdyttävä kokonaisuus, joka ei sisällä yhtäkään turhaa framea.

Keanu on ihana. Aina sama ilme ja äänenpaino, mutta sehän se tekee Keanusta Keanun.

P.S. koiran kuolema on aina perseestä.

"Action #movies are not in general advocating for #fascism. They do, though, often advocate for #cruelty. You’re supposed to cheer when #JamesBond throws an opponent into a tank of piranhas... You’re supposed to giggle and pump your fist when #JohnWick plunges a knife in someone’s eye. The cruelty is the point of the knife.

...this narrative of righteous cruelty as punishment for unrighteous cruelty, is exactly how #fascists justify their cruelty."
https://www.everythingishorrible.net/p/the-righteous-cruelty-is-the-point

The #JohnWick #movies are well-regarded for their action sequences and rightfully so. Its world-building is also notable, being quite imaginative even with little focus on developing both plot and character (not counting Keanu's star presence and the constantly increasing entrapment of the title character). Unfortunately, this sometimes means that, especially when rewatching them, it's really just the action sequences that keep my attention.

In contrast, I can keep watching the three #TheEqualizer #films and find so much interest in the non-action scenes. The first film, for instance, has those moments when Denzel Washington is talking about being a Pip, reading The Old Man and the Sea, etc. There's one throwaway moment when Chloe Grace Moretz asks him, "How old are you?" and he simply fires back with "How old are you?" that I find so delightful for reasons I can't explain.

@cinephile@a.gup.pe