Sitten päivän lempeä ympäristöeettinen interventio!

#Veganismi on eettisesti kiitettävä valinta, mutta sen ei pitäisi olla yleinen ihanne. Sillä kaikille se ei ole saavutettava tai edes suositeltava vaihtoehto. Kenelläkään ei myöskään ole velvollisuutta tehdä selkoa elämänsä haasteista moraalipoliiseille.

Mahdollisia syitä sille, miksi veganismi ei ole mahdollista/suositeltavaa:

- fyysiset sairaudet jotka vaikeuttavat ruokavalion koostamista
- #Aistiherkkyys voi ilmetä myös ruokaherkkyytenä. Esim. #Autistit voi olla myös muita vaikeuksia syömisen kanssa
-#Syömishäiriö taustalla tai nykyisyydessä tarkoittaa yleensä sitä, että mikä tahansa oma-aloitteinen ruokavalion rajoittaminen ilman ammattilaisen tukea (joka ei ole kaikille saavutettava) voi triggeröidä häiriön.
-Kaikilla ei ole resursseja (raha, aika, jaksaminen, elämänolosuhteet) tehdä elämänmuutosta ainakaan juuri silloin kun joku keksii sitä vaatia. Tilanteen auttaminen "hyvillä" neuvoilla ei luultavasti ole yhtään niin voitokas idea kuin miltä se äkkiseltään voi tuntua.

Meidän kaikkien realistiset mahdollisuudet tehdä eettisesti kiitettäviä valintoja vaihtelevat, usein syistä jotka eivät näy ulospäin. Se, ettei pysty johonkin, mikä on itselle faktuaalisesti mahdotonta, EI ole moraalin heikkoutta.

-Hyvien ihmisten arvot voivat olla eri järjestyksessä, ja moniin eettisiin kysymyksiin on useita hyviä mahdollisia vastauksia.

Esim. Veganismin syntyyn on vaikuttanut paljon eläinoikeusajattelu. Se on tunnetuin ympäristöeettinen teoria ja ihan ok, mutta ongelmaton tai selkeän ylivertainen se ei ole.

Esim. itse olen hyve-eetikko/maaeetikko, ja näiden etiikan teorioiden valossa planetaarinen ruokavalio on eettisesti täysin yhdenvertainen veganismin kanssa. Kerskakulutusta ei puolusta yksikään ympäristöeetikko, mutta planetaariset rajat huomioiva sekaruokavalio ei sitä ole.

Ehdoton ja tuomitseva kiukkuveganismi sen sijaan on aivan todellinen ongelma. Jokaista syyllisyydentunnosta (<=ei lopulta hirveän kestävä moraalinen motiivi) tapojaan parantavaa ihmistä kohti on useampi, jotka käyvät siilipuolustukseen tai ahdistuvat, eivätkä enää halua tehdä edes niitä muutoksia, jotka heiltä sujuisivat paremmin. Toiseksi, jos eettiset käsitykset ovat kovin jyrkkiä, jo pelkästään isot muutokset omassa elämäntilanteessa johtavat helposti kyynistymiseen kun kiitettävän vaihtoehdon lisäksi on olemassa vain hälläväliä. Keski-ikäisenä voin raportoida, että ikäisissäni alkaa olla surullisen paljon entisiä idealisteja, joille on käynyt juuri näin. Hyvään pyrkivä elämä on maraton, ei pikamatka. Pitää pystyä joustamaan. Joskus elämäntilanteen muutos voi vaatia jopa luopumaan (ainakin väliaikaisesti) joistakin hyvistä tavoista. Toisaalta uudet elämäntilanteet tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia, joita myös on vaikea huomata, jos käsitys eettisestä kiitettävyydestä on kovin kapea.

Maailma EI pelastu sillä, että että kaikki tiedostavat hyvikset alkavat vegaaneiksi. Parempi olisi, jos _aivan jokainen_ motivoituisi tekemään oman, realistisen parhaansa ja rohkaisisi omalta osaltaan muitakin toimimaan samoin oman ainutlaatuisen elämänsä puitteissa.

Siihen päästään parhaiten hyvälle ominaisilla keinoilla, kuten lempeydellä ja hyvän esimerkin näyttämisellä. Kannattaa muistaa, että hyvään pyrkivän elämän sivuvaikutuksena on syvä hyvinvointi. Hyvään pyrkivä elämä ei ole vain loputonta luopumista ja kieltäymystä, jossa iloa tuo vain ylemmyydentunne. Kiukkuiset ja ahdistuneet moraalipoliisit eivät varsinaisesti hyvinvointia hehku. Pikemminkin, kaikkea muuta.